Kuinka hyvä ystävä olet itsellesi?

Elämääsi eivät määrää ulkoiset edellytykset ja olosuhteet, vaan ajatukset, jotka pyörivät mielessäsi. – N. V. Peale

Oletko koskaan tavoittanut itseäsi vähättelemästä itseäsi ja osaamistasi? Minä olen – ja valitettavasti melko usein. Erityisesti aamuisin väsyneenä olen itselleni liian ankara ja kaikkea muuta kuin kannustava. Muulloinkin huomaan välillä puhuvani itselleni lannistavasti ja itseni alentaen – joskus jopa ääneen. Mitä jos aloittaisin päiväni puhumalla itselleni rohkaisevasti ja kehuen? Tulisiko päivästäni toisenlainen kokemus? Uskon vakaasti näin.

Se, miten puhun hiljaa itselleni, ei kuulu ulospäin. Mutta se näkyy. Koko olemukseni kertoo muille arvostanko itseäni ja uskonko omiin kykyihini.

Jos minulla olisi ystävä, joka puhuisi minulle yhtä lannistavasti ja epäkohteliaasti kuin mitä itse saatan puhua itselleni, emme varmasti olisi kauan ystäviä. Mitä jos jatkossa olisinkin itselleni se kaikkein paras kaveri, joka jaksaa tukea ja kannustaa. Pitäisin itseni puolta sen sijaan, että kaikin keinoin vakuuttaisin itselleni omaa huonouttani. Elämästäni tulisi varmasti toisenlainen kokemus.

Me kaikki toivomme, että meillä olisi ystäviä, jotka tukisivat ja kannustaisivat, kehuisivatkin meitä. Mutta arjessa ehdimme tavata näitä ystäviämme kovin harvoin. Itsemme kanssa olemme sen sijaan tekemisissä joka päivä ja sen jokainen hetki. Itseämme emme pääse pakoon vaikka haluaisimme. Mitä jos jatkossa olisimme itse itsemme parhaita ystäviä. Kannustaisimme itseämme ja vakuuttaisimme, että pärjäämme. Kehuisimme itseämme. Saattaisi käydä niin, että emme haluaisikaan päästä itseämme pakoon. Nauttisimme omasta seurastamme. Viihtyisimme siinä. Samalla koko olemuksemme kertoisi muillekin sen minkä jo itse tietäisimme – minä olen hyvä tyyppi. Kokeillaanko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *