Elämän hetkellinen valssi

”Kun hän tulee, ota hänet vastaan. Kun hän menee, anna hänen mennä”.

Meidän elämämme on kuin virta, alati muuttuva, koko ajan liikkeessä. Asioita ja ihmisiä tulee elämäämme, osa niistä kulkee mukanamme pidemmän ajan, osa lyhyemmän ajan. Ja jossain ennalta arvaamattomassa kohdin asiat ja ihmiset saattavat poistua elämästämme. Elämä virtaa silti eteenpäin.

Voimme valita miten suhtaudumme elämän virtaan. Annammeko itsemme luottavaisina sen kuljetettavaksi vai pyrimmekö pakottamaan sitä kulkemaan oman tahtomme mukaan. Virtaa on kuitenkin turha vastustaa tai pakottaa. Se virtaa vain. Elämää ei voi pysäyttää tai kulkea taaksepäin.

Mitä jos antaisinkin elämän virran viedä. Mitä jos uskaltaisin antautua sille ja luottaisin, että se kantaa. Että se kulkee juuri oikeaan tahtiin ja juuri oikeaan suuntaan. Mitä jos katsoisin uteliaana ja kiinnostuneena, mitä kaikkea elämän virta matkalleni tuo. Ottaisin elämän kaikkine pyörteineen vastaan ja kun aika on, päästäisin matkalla kohtaamistani asioista ja ihmisistä irti. Vastustamatta.

Olen juuri lukenut Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kirjan myötä olen vajonnut suloiseen melankoliaan, vahvaan tunteeseen siitä, miten hetkellistä elämä ja sen kauneus on. Japanissa maahan pudonneet kirsikankukat symboloivat elämän hetkellisyyttä. Niiden opetus on se, että kirsikankukkien kauneus kestää vain hetken. Kirsikankukat – elämä on pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti.

Parhaiten saan elämästä irti, jos annan sen viedä. Uskallan heittäytyä virran mukaan. Vastustamatta, jarruttamatta. Luottaen siihen, että matkalleni osuu hyviä ihmisiä ja hyviä asioita. Ottaen ne vastaan, ja antaen niiden taas mennä. Tarrautumatta niihin, vaatimatta niitä omakseni. Ja hyväksyen, että pienet kivet ja joskus suuremmatkin karit aiheuttavat pyörteitä elämäni virtaan.

Elämä on kuin valssi, jonka pyörteisiin on vain mentävä mukaan.

Katherine Pancolin romaanin sanoja mukaillen: Elämä on otettava vastaan kuin ystävä, sen kanssa on tanssittava ja on annettava itsestään, annettava säästelemättä ja silloin elämäkin antaa vastalahjan. Elämän valssiin on lähdettävä mukaan, sen pyörteisiin on mentävä. Joskus se vie sinulta jalat alta, toisinaan se tanssittaa. Siitä ei tule mitään, jos lopettaa liikkeen, itkee itsesäälistä, syyttää muita. On vain tanssittava valssia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *